Mikko Hyppönen on yksi maailman tunnetuimmista tietoturva-asiantuntijoista. Hän aloitti uransa vuonna 1991 pienessä helsinkiläisessä startup-yrityksessä nimeltä Data Fellows — myöhemmin F-Secure ja sitten WithSecure — ja vietti yli kolme vuosikymmentä taistelussa haittaohjelmia, verkkorikollisia ja valtiollisia kyberhyökkääjiä vastaan. Elokuussa 2025 hän piti viimeisen puheenvuoronsa tietoturvateollisuudessa Black Hat -konferenssin avauspuhujana Las Vegasissa — ja siirtyi tutkimusjohtajaksi (Chief Research Officer) suomalaiseen Sensofusioniin, joka kehittää droonien tunnistus- ja torjuntajärjestelmiä. [1]
Miksi alan vaihto? Koska Euroopassa on sota, joka näyttää erilaiselta kuin mikään aikaisempi konflikti. Sota, jossa droonit tappavat enemmän kuin kaikki muut aseet yhteensä. [1]
Viisi taistelutannerta
Teknologia on aina laajentanut sodan ulottuvuuksia. Tuhat vuotta sitten sodittiin miekoilla ja jousiaseilla maalla. Laivanrakennustaito toi merisodan — mutta maasota ei loppunut. Lentokone avasi ilmasodan, mutta maa- ja merisota jatkuivat. Sen jälkeen tulivat avaruus ja kyberavaruus. [1]
Ukrainassa taistellaan tänään kaikissa viidessä domeenissa yhtä aikaa: maalla, merellä, ilmassa, avaruudessa ja kyberavaruudessa. Kybersota ei ole erillinen ilmiö — se on osa konfliktia siinä missä ilmasotakin. Ja kuten Hyppönen huomauttaa: seuraava domeeni tulee vielä. Ehkä nanosodankäynti tai jotakin, mitä emme osaa ennustaa. [1]
Kybersota — pienempi vaikutus kuin pelättiin
Ennen sodan alkua Venäjää pidettiin kybermahtina. Neljän vuoden kokemus on osoittanut toisin. Venäjä on onnistunut katkaisemaan sähköt Ukrainasta kolme kertaa kyberhyökkäyksillä, tuhoamaan armeijan satelliittijärjestelmiä ja vahingoittamaan pankkijärjestelmiä ja rajavartiolaitoksen tietojärjestelmiä. Mutta kokonaisvaikutus on ollut paljon pienempi kuin odotettiin. [1]
Ukrainan ulkopuolella Venäjä ei ole tehnyt merkittäviä tuhohyökkäyksiä — yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Joulukuun 29. päivänä 2025 GRU yritti tuhota Puolan energiantuotanto- ja jakelujärjestelmiä. Hyökkäys huomattiin viime hetkellä ja estettiin lähes kokonaan — eikä sähkökatkoja syntynyt. Yksi käytetyistä haittaohjelmista oli selvästi rakennettu suurella kielimallilla: valtiollinen kyberhyökkäys NATO-maan kriittiseen infrastruktuuriin tekoälyhaittaohjelmalla. [1]
Suomessa konkreettisimmin ovat näkyneet hajautetut palvelunestohyökkäykset — tietoliikenneruuhkat. Venäläiset patrioottihakkeriryhmät kuten Killnet ja NoName057(16) ovat tukkineet sairaaloiden ajanvarausjärjestelmiä ja pankkien verkkopalveluja. Nordea joutui avaamaan konttoreita uudelleen, kun verkkopankki, korttimaksut ja tunnistautuminen lakkasivat toimimasta. [1] Samanaikaisesti venäläinen GPS-häirintä Kaliningradista ja laivakäyttöisistä lähettimistä häiritsi vuoden 2025 ensimmäisten neljän kuukauden aikana noin 123 000 lentoa Itämeren ilmatilassa. [2]
Kyberrikollisuus on kuitenkin kytkeytynyt sodan dynamiikkaan odottamattomilla tavoilla. Venäjältä käsin toiminut Conti-kiristyshaittaohjelmaryhmä, joka tienasi 180 miljoonaa dollaria vuonna 2021, asettui julkisesti Venäjän puolelle — ja ukrainalainen tutkija vuoti ryhmän yli 60 000 sisäistä keskusteluviestiä, jotka paljastivat FSB:n osallisuuden ryhmän toimintaan. [3]
Droonivallankumous
Mutta kyber on vain yksi ulottuvuus. Todellinen mullistus on tapahtunut ilmassa, muutaman sadan metrin korkeudessa. Yli 80 prosenttia Ukrainan sodan uhreista on saanut surmansa drooni-iskuissa. Droonit tappavat enemmän kuin luodit, tykit, kranaatit ja miinat yhteensä. [1]
Sodan alussa taistelut muistuttivat toista maailmansotaa: miehiä juoksuhaudoissa kiväärien kanssa. Sitten droonit muuttivat kaiken. Ensin käytettiin kuluttajadrooneja — DJI:n kuvausdrooneihin kiinnitettiin pommikiinnikkeitä. Hyvin nopeasti siirryttiin rakentamaan omia. Nyt Ukraina valmistaa yli miljoona droonia vuodessa ja pyrkii eroon Kiina-riippuvuudesta tuottamalla moottorit, ohjausyksiköt ja piirilevyt itse. [1]
Yleisin tyyppi on FPV-drooni — nelikopteri, jonka pilotti ohjaa silmillään pidettävien lasien kautta näkemänsä stereokuvan avulla. Se kantaa mukanaan räjähdyspanosta ja törmää kohteeseensa: tankkiin, ajoneuvoon tai yksittäiseen sotilaaseen. Ukrainalaiset ovat kehittäneet jopa miniatyyri-FPV-drooneja, joiden kumipropellit ovat lähes äänettömiä iskuhetkeen asti. [4]
Droonit ovat levittäneet etulinjan. Kilometrien levyisen rintaman sijasta droonit tekevät 20 kilometrin säteellä etulinjasta liikkumisen mahdottomaksi. Kuten Hyppönen kuvaa: "Sinne ei voi mennä, koska droonit tappavat." [1]
Toisessa ääripäässä ovat pitkän matkan siivekkäät droonit, kuten Iranista alun perin toimitetut Shahed-136-tyyppiset iskudroonit. Iran toimitti Venäjälle yli 50 000 Shahed-tyyppistä droonia sodan aikana. [5] Venäjä tuottaa nyt vastaavia itse kotimaisissa tehtaissaan — moninkertaisen määrän verrattuna Iranin omaan tuotantoon. [6] Niitä lähetetään satojen droonien parvina, ja merkittävä osa ohjataan Kiovaan. [6]
Kustannusasymmetria — tankin loppu?
Sodankäynnin taloudelliset suhteet ovat kääntyneet päälaelleen. Yksittäinen FPV-drooni maksaa muutamia satoja euroja. Venäläinen tankki maksaa miljoonia. Yksi droonipilotti bunkkerissaan voi satasen droonilla tuhota usean miljoonan arvoisen panssarivaunun miehistöineen. [1]
Sama asymmetria näkyy ilmatorjunnassa. Iranilaiset iskudroonit maksavat noin 20 000–50 000 dollaria kappale, mutta niiden torjuntaan käytetyt ohjukset voivat maksaa jopa 200 kertaa enemmän.[7][8] Presidentti Zelenskyi tarjosikin Persianlahden maille ukrainalaisia droonitorjuntaoperaattoreita ja torjuntadrooneja vastineeksi PAC-3-ilmatorjuntaohjuksista — droonitorjunta droonilla on kustannustehokkaampi kuin ohjuksilla. [9]
Tankeista on tullut lähes käyttökelvottomia etulinjassa ilman suojausta. Venäläiset panssarivaunut on verhottu rautalankahäkeillä — niin kutsutuilla siilisuojauksilla — jotka pakottavat droonin räjähtämään vähän kauempana rungosta. Mutta kuten Hyppönen toteaa: "Lähetetään kymmenen droonia peräkkäin samaan kohtaan. Kyllä se lopulta osuu sinne runkoon." [1]
Torjuntateknologia — kisasta tulee pysyvä
Sensofusionin lähestymistapa droonitorjuntaan on tuttu tietoturvan maailmasta: tunnista uhka, analysoi se, rakenna tunnistuskyky ja jaa päivitys. Kun haittaohjelmista nauhoitettiin koodinäytteitä, drooneista nauhoitetaan radiosignaali — droonin "sormenjälki". [1]
Yhtiön Airfence-laitteet toimivat passiivisina sensoreina: ne kuuntelevat radioliikennettä paljastamatta omaa sijaintiaan. Järjestelmä näyttää kartalla sekä droonien että niiden pilottien sijainnit. Ukrainassa on käytössä yli sata laitetta venäläisten droonien tunnistamiseen. Juuri tämän vuoksi venäläiset ovat siirtymässä yhä enemmän muihin kommunikaatiokanaviin. [1]
Aktiivinen häirintä — radiolähetysten tukkiminen samalla taajuudella, jolla droonia ohjataan — on mahdollista, mutta se paljastaa häiritsijän sijainnin. Ukrainan rintamalla häirintälähettimet rakennetaan usein 50 euron budjetilla puuhun ripustettavasta antennista ja tehokkaasta lähettimestä, koska ne tiedetään lyhytikäisiksi: vastapuoli löytää ja tuhoaa ne nopeasti. [1]
Kuitudroonista tekoälydrooniin
Radiohäirinnän yleistyminen on synnyttänyt uuden kommunikaatiokanavan: valokuidun. Kuitudrooni vetää perässään hiuksenhienoa valokaapelia — lasilankaa silikonin sisällä — jota pitkin ohjaussignaali kulkee. Radioliikennettä ei synny, eikä droonia voi havaita radiosensoreilla. Tyypillisesti drooni nousee ensin kilometrin korkeuteen ja lähtee sitten kohti kohdetta. Pisimmät kuitudroonilennot rintamalla ovat olleet 60 kilometriä. [1]
Kuitudrooneilla on heikkoutensa: kaapeli painaa, se voi katketa tien ylittäessään tai puuhun osuessaan, ja talvella painava kaapelikela syö akun kestoa. Siksi 85–90 prosenttia Ukrainan drooneista on yhä radio-ohjattuja. Mutta kuitu on välivaihe. Todellinen vallankumous on autonominen tekoälydrooni. [1]
Kun radiolinkin häirintä paranee ja kuitulinkin rajoitteet estävät skaalautumisen, ratkaisu on poistaa yhteys kokonaan — ja ihminen sen mukana. Tarpeeksi tehokkaat ja energiatehokkaat tekoälysirut tekevät mahdolliseksi antaa droonille tehtävän: lennä kohteeseen, tunnista tilanne, päätä mitä tehdä. [1]
Sekä Venäjä että Ukraina ovat jo kehittäneet drooneja, jotka jatkavat tehtäväänsä itsenäisesti yhteyden katketessa. Ukrainalaiset versiot pystyvät tunnistamaan kohteen ja tekemään loppuiskun ilman ihmisen ohjausta. Hyppönen tunnustaa asian eettisen painon: rauhan oloissa näemme tässä rajan, jota emme halua ylittää — mutta rintamalla se raja on jo ylitetty. [1]
Autonomisten aseiden eettinen keskustelu ei rajoitu taistelukentälle. Yhdysvaltain puolustusministeri Pete Hegseth uhkasi sulkea tekoälyyritys Anthropicin pois puolustusministeriön toimitusketjusta, ellei se suostuisi teknologiansa käyttöön kaikissa "laillisissa sotilassovelluksissa", mukaan lukien autonomisissa aseissa. [10]
Koneet koneita vastaan
Kehitys johtaa väistämättä tilanteeseen, jossa koneet taistelevat koneita vastaan. Hyppönen näytti luennollaan videota, jossa ukrainalainen kuitudrooni tarkkailee peltoa ja havaitsee venäläisen maadroonin, joka kuljettaa räjähdysainetta joukoille. Ihminen teki vielä päätöksen — mutta algoritmit tunnistavat kohteet jo riittävän hyvin ilman ihmistä. [1]
Suunnistusalgoritmit kehittyvät rinnan. GPS-häirintä on niin arkipäiväistä rintamalla, että pitkän matkan droonit käyttävät jo visuaalista suunnistusta: ne lentävät reittipisteiden mukaan, kunnes tunnistavat kameran avulla maamerkkejä — kirkon tornin, rautatiesillan, kaupungin siluetit. [1]
Sensofusion vastaa haasteeseen kehittämällä monisensorijärjestelmää, jossa yhdistetään radiotaajuusdata, optinen tunnistus, infrapunakuvaus, äänianalyysi ja tutkaprofiili. Kuten yrityksen nimi kertoo: eri sensorien dataa fuusioidaan, jotta droonit voidaan tunnistaa riippumatta siitä, ovatko ne radio-, kuitu- vai tekoälyohjattuja. [1]
Yhtiö kehittää myös interceptoridrooneja — nopeita torjuntadrooneja, jotka etsivät ja tuhoavat kohteen ilmassa jopa 500 kilometrin tuntinopeudella. Ne on suunniteltu erityisesti pitkän matkan siivekkäitä drooneja kuten Shahedeja vastaan. Sensofusion ei myy yksittäisiä drooneja vaan konttiin rakennettuja droonitehtaita: kaksi varusmiestä ja 3D-tulostin voivat valmistaa torjuntadrooneja, FPV-drooneja tai siivekkäitä drooneja tarpeen mukaan. [1]
Suomen asema
Hyppönen torjuu vastakkainasettelun perinteisten hävittäjien ja droonien välillä. Suomi on iso maa, ja uhka ei ole pelkästään droonit. F-35-hävittäjät ovat uskottavan pelotteen perusta — mutta rinnalle tarvitaan droonikyvykkyys. Sama logiikka pätee kyberiin: Suomella pitää olla kyky hyökätä kyberavaruudessa, ei siksi että haluaisimme hyökätä, vaan koska uskottava puolustus vaatii sen. [1]
Kun sota päättyy, Ukrainasta tulee kiistatta Euroopan johtava drooniosaaja — ei pelkästään sotilasdrooneissa vaan kaikessa drooniteknologiassa. Neljän vuoden intensiivinen kehitys todellisissa taistelukentän olosuhteissa on tuottanut kokemuspohjan, jota yksikään harjoitus ei voi korvata.[1][11] NATO-harjoituksessa ukrainalainen kymmenen hengen joukko päihitti NATO-joukot — ei siitä huolimatta, vaan juuri siksi, että he ovat tehneet tätä neljä vuotta todellisessa sodassa. [1]
Suomalainen drooniosaaminen on kuitenkin nousussa. Sensofusionin tuotteet ovat kansainvälisessä käytössä, ja Flyby Guys -yritys on maailman johtavia droonishow-tuottajia. Hyppösen mukaan suomalaisilla yrityksillä on läpinäkyvä hinnoittelu — toisin kuin perinteisillä puolustusvälinevalmistajilla. Sensofusionin laitteet maksavat 1 500–7 000 euroa ja hinnat löytyvät suoraan verkkosivuilta. [1]
Droonisodankäynti on vasta alussa. Hyppösen sanoin se tulee olemaan pysyvä osa kaikkia tulevia konflikteja — ja siihen varautuminen on jo nyt jokaisen maan turvallisuuskysymys. [1]
Lähteet
- Mikko Hyppönen, luento "Teknologia ja konfliktit: drooniteknologian rooli ja kehitys Ukrainan sodassa", Luonnonfilosofian seura, helmikuu 2026. YouTube
- Eurocontrol; EASA, "GNSS Interference Reports", 2025; kahdeksan EU-maan yhteisvalitus YK:lle, maaliskuu 2025
- Conti Ransomware Group: Leaked Internal Files, helmikuu 2022; Conti julisti tukevansa Venäjää, ukrainalainen tutkija vuoti 60 000+ sisäistä viestiä
- UNITED24/Ukrinform, raportointi Ukrainan FPV-droonikehityksestä, 2025–2026
- Zelenskyin lausunto Iranin droonitoimituksista; Defense Post, 2025
- Hannah Notter, analyysi Venäjän kotimaisesta Shahed-tuotannosta, 2025
- Kustannusvertailu: iranilaiset droonit 20 000–30 000 USD vs. torjuntaohjukset jopa 200-kertainen hinta (useat lähteet)
- Shahed-kustannusarviot 35 000–50 000 USD; THAAD-ohjukset 1 miljoona USD/kpl (osittain vahvistettu)
- Defense Post/AeroTime, "Zelensky Offers Drone Interceptors to Gulf States for PAC-3 Missiles", 2026
- Kyle Kulinski / Secular Talk, raportointi Hegseth–Anthropic-kiistasta, 2025; Anthropic kieltäytyi autonomisista aseista
- The Hill / Washington Post / DefenseScoop, "Ukraine Offers Drone Defense Expertise to Middle East", maaliskuu 2026