Nokian ex-johtajan synkkä ennustus
Toukokuussa 2013 kirjailija ja kolumnisti Kalle Isokallio istui Yle Puheen iltapäivähaastattelussa ja lausui sanat, jotka herättivät välittömän kohun: "Me ollaan tilanteessa, jota ei pysty enää korjaamaan." [1]
Isokallio ei ollut kuka tahansa kommentaattori. Hän oli toiminut Nokian varatoimitusjohtajana ja toimitusjohtajana vuosina 1990–1992, ennen kuin Jorma Ollila nousi hänen tilalleen ja muutti yhtiön matkapuhelinvalmistajien maailmanjohtajaksi. [2] Irtisanomisen jälkeen Isokallio ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi ja poliittiseksi kolumnistiksi, joka tunnetaan suorapuheisuudestaan AMTV:n Jälkiviisaat-ohjelmasta.
Hänen väitteensä olivat rajuja: Suomen julkinen sektori oli rakennettu Nokia-buumin aikana liian suureksi, velkaantuminen oli hallitsematonta, ja demokraattisesti tilannetta ei voinut enää korjata, koska kolme neljäsosaa kansasta eli tavalla tai toisella julkisen sektorin rahavirroista. Hän ennusti, että Suomi ajautuisi vajaassa kymmenessä vuodessa Maailmanpankin holhoukseen — kuten Kreikka.
Kolmetoista vuotta myöhemmin on aika arvioida: oliko Isokallio oikeassa?
Nokia-harha ja julkisen sektorin paisuminen
Isokallion keskeinen teesi oli se, mitä hän kutsui Nokia-harhaksi: Nokian poikkeuksellinen menestys 1990- ja 2000-luvuilla loi harhakuvan, että Suomella on varaa kaikkeen. Julkista sektoria kasvatettiin ilman varasuunnitelmaa siltä varalta, että Nokia-rahavirta tyrehtyisi.
"Ei ollut mitään varasuunnitelmaa, että jos Nokian menestys ei jatku", Isokallio totesi haastattelussa. "Me rakennettiin silloin sen kokoinen julkinen sektori, johon meillä ei ikinä tulevaisuudessa tule olemaan varaa." [1]
Luvut tukevat tätä analyysia. Vuonna 2007 Nokian elektroniikkateollisuuden jalostusarvo oli 8,6 miljardia euroa. Vuoteen 2012 mennessä se oli romahtanut noin 400 miljoonaan euroon — pudotus oli yli 95 prosenttia. [3] Pelkästään sähkö- ja elektroniikkateollisuudesta katosi 12 000 työpaikkaa. [3] Nokian heikko menestys selitti kolme neljäsosaa koko teollisen jalostusarvon laskusta.
Samanaikaisesti julkinen sektori jatkoi kasvuaan. Vuonna 2024 Suomen julkiset menot olivat 57,6 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen — EU-maiden korkein luku. [4] Julkisella sektorilla työskentelee noin 622 000 henkilöä eli 25,4 prosenttia työvoimasta, kun OECD:n keskiarvo on 18,6 prosenttia. [5]
Velka kolminkertaistui
Isokallion varoitus velkaantumisesta on hänen väitteistään parhaiten aikaa kestänyt. Vuonna 2007 Suomen valtionvelka oli noin 65 miljardia euroa eli 33 prosenttia BKT:stä. Haastattelun aikaan vuonna 2013 se oli jo noin 110 miljardia euroa. Vuoden 2026 alussa valtionvelka on kasvanut arviolta 194 miljardiin euroon ja julkisyhteisöjen velkasuhde on noin 89 prosenttia BKT:stä. [6] [7]
Isokallio varoitti erityisesti siitä, että velkaa ei käytetä investointeihin vaan "syömävelkaan" — käyttömenojen rahoittamiseen. Valtiovarainministeriön talousarvion mukaan vuoden 2026 nettolainanoton tarve on 11,6 miljardia euroa, ja valtionvelan korkomenot ovat jo 3,2 miljardia euroa vuodessa. [7]
Hän varoitti myös korkotason noususta: "Jonain vuonna se korko nousee 15 prosenttiin. Mä elin sellaista aikaa, missä korko oli 18." Vaikka korkotaso ei ole noussut näin korkealle, euroalueen korkojen nousu vuosina 2022–2023 osoitti, ettei matala korko ole ikuinen. [1]
Isokallio viittasi haastattelussa myös valtiovarainministeriön pitkäaikaiseen valtiosihteeriin Raimo Sailakseen, jonka kanssa hän oli keskustellut Suomen kansallisvarallisuuden tilasta. Sailas varoitti julkisen talouden velkaantumisesta lähes kahden vuosikymmenen ajan ennen eläkkeelle jäämistään vuonna 2013. Hän kuoli vuonna 2020. [8]
Menetetty vuosikymmen
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA on vahvistanut sen, mitä Isokallio pelkäsi: Suomi koki "menetetyn vuosikymmenen". BKT asukasta kohden on vuonna 2026 yhä alle vuoden 2008 tason, kun Ruotsissa ja Tanskassa vastaava indeksi on 105–115. [9]
Teollisuuden BKT-osuus putosi 25 prosentista vuonna 2000 viiteentoista prosenttiin vuonna 2012. [3] Vuoden 2007 tupo, Nokian romahdus ja finanssikriisi iskivät yhtä aikaa, ja talouskasvu pysähtyi käytännössä vuosikymmeneksi. Valtiovarainministeriö ennustaa BKT:n kasvavan vain 1,1 prosenttia vuonna 2026 — ja julkisen velan suhteen BKT:hen arvioidaan ylittävän 96 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. [9] [7]
Ruotsi-vertailu pitää paikkansa
Isokallio vertasi Suomea Ruotsiin ja väitti naapurimaan tekevän "paljon pragmaattisempaa politiikkaa". Hän korosti erityisesti kolmea asiaa: Ruotsin joustavampaa ammattiyhdistysliikettä, pienempää julkista sektoria ja perintöveron poistamista.
Vertailu pitää pääosin paikkansa. Ruotsin julkiset menot ovat noin 50 prosenttia BKT:stä, kun Suomessa luku on lähes 58 prosenttia. [10] Ruotsi poisti perintöveron vuonna 2005, minkä seurauksena varakkaat ruotsalaiset — kuten Tetra Pakin Rausingit — muuttivat Lontoosta takaisin Ruotsiin, aivan kuten Isokallio kuvasi. Veronmaksajain Keskusliiton mukaan Ruotsi verottaa palkansaajaa selvästi Suomea kevyemmin. Suomen kokonaisveroaste on 43,1 prosenttia (2025). [11]
"Ruotsalaiset osaavat laskea", Isokallio tiivisti. "Suomessa tehdään toisinpäin — ajetaan varakkaita ihmisiä pois." [1]
Uudistukset toteutuivat — vuosikymmen myöhässä
Isokallion konkreettiset vaatimukset olivat selkeitä: ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentäminen, kannustinloukkujen purkaminen ja julkisen sektorin tehostaminen. Kela on itse myöntänyt, että matalilla palkoilla ja korkeilla työmatkakustannuksilla nettotulot voivat jäädä pienemmiksi kuin sosiaaliturvalla. [12]
Petteri Orpon hallitus toteutti vuosina 2024–2025 monia näistä uudistuksista: ansiosidonnainen työttömyysturva porrastettiin (80 % kahdeksan viikon jälkeen, 75 % 34 viikon jälkeen), vuorotteluvapaajärjestelmä lakkautettiin ja omavastuuaikaa pidennettiin. [13] Nämä ovat täsmälleen niitä toimenpiteitä, joita Isokallio vaati yli kymmenen vuotta aiemmin.
Myös hänen pilkkaamansa kuntauudistus kaatui. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen rakennepoliittinen ohjelma jäi toteutumatta, ja sote-uudistus kesti lopulta 14 vuotta — se toteutui vasta vuonna 2023 hyvinvointialueiden muodossa. [14] Apotti-järjestelmästä, jota Isokallio kutsui "järjettömimmäksi hankkeeksi", tuli miljardien eurojen tietojärjestelmäprojekti, joka on saanut laajaa kritiikkiä.
Mikä meni pieleen ennustuksessa?
Isokallion dramaattisin ennustus — Suomen ajautuminen Maailmanpankin tai IMF:n holhoukseen "vajaassa kymmenessä vuodessa" — ei toteutunut. Suomi on EU:n alijäämämenettelyssä vuonna 2026, mutta ulkopuolista talousohjausta ei ole tullut. [15]
Ennustus epäonnistui kahdesta syystä. Ensinnäkin Euroopan keskuspankki piti korkotason historiallisen matalana lähes vuosikymmenen ajan, mikä mahdollisti halvan velanoton. Toiseksi Suomi on edelleen luottoluokitukseltaan vahva maa, jonka instituutiot toimivat — toisin kuin Kreikka kriisinsä aikana.
Hänen väitteensä siitä, ettei tilannetta voi korjata demokraattisesti, on myös osoittautunut liioitelluksi. Orpon hallitus on toteuttanut merkittäviä sopeutustoimia — joskin niiden riittävyydestä kiistellään. Demokratia toimii, vaikkakin hitaasti.
Oikeassa rakenteista, väärässä aikataulusta
Kalle Isokallion haastattelu toukokuussa 2013 oli provosoiva ja monilta osin liioitteleva. IMF-holhousta ei tullut, Suomi ei ole Kreikka, eikä sotilasvallankumousta tarvittu.
Mutta hänen rakenteellinen diagnoosinsa — liian suuri julkinen sektori, Nokia-harha, kannustinloukut, ammattiyhdistysliikkeen jäykkyys ja velkaantumisen hallitsemattomuus — on kestänyt aikaa hämmästyttävän hyvin. Velka on kolminkertaistunut. Julkiset menot ovat EU:n korkeimmat. Tuottavuus ei ole kasvanut. Menetetty vuosikymmen on virallisesti dokumentoitu tosiasia.
Ehkä Isokallion suurin virhe oli uskoa, että romahdus tapahtuisi nopeasti. Todellisuudessa Suomi on valunut hitaasti — niin hitaasti, ettei muutosta huomaa ennen kuin katsoo taaksepäin kolmentoista vuoden takaa.
Lähteet
- Yle Puheen Iltapäivä: "Kalle Isokallio: Me ollaan tilanteessa, jota ei pysty enää korjaamaan", toukokuu 2013. Yle Areena
- Wikipedia: Kalle Isokallio
- Tilastokeskus: "Suomen teollinen perusta pitää löytää uudestaan", Tieto&trendit 2014. Tilastokeskus
- Eurostat / Uusi Suomi Puheenvuoro: "Suomen julkisen sektorin menot 2024 olivat EU-maiden korkeimmat". Uusi Suomi
- OECD: Government at a Glance 2025 — Finland. OECD
- Veronmaksajain Keskusliitto: Julkisyhteisöjen ja valtion velka. Veronmaksajat.fi
- Valtiokonttori: Faktoja valtionvelasta ja talousarvioesitys 2026. Valtionvelka.fi
- Wikipedia: Raimo Sailas
- ETLA: "Suomen kasvu — menetetty vuosikymmen ja lähivuosien mahdollisuudet". ETLA
- Labore: "Suomen julkinen sektori kansainvälisessä vertailussa", raportti 2025. Labore
- Veronmaksajain Keskusliitto: Palkkaverovertailu — Ruotsi verottaa palkansaajaa selvästi kevyemmin. Veronmaksajat.fi
- Kela / Salkunrakentaja: "Toimeentulotuki voi olla korkeampi kuin työssäkäyvän nettoansiot". Salkunrakentaja.fi
- Koko-kassa: Työttömyysturvan muutokset 2024–2025. Koko-kassa
- Ellun Kanat: "Pienenpieni sote-historiikki". Ellun Kanat
- OECD: Economic Surveys — Finland 2025. OECD